Iho ja sen rakenne

 Iho on ihmisen suurin elin ja sen paino ihmisen kokonaispainosta on n.5% ja sen pintala n. 1.5-2m². Iho suojaa kehoa toimien esteenä, säätelee elintoimintoja ja eritystä, tuottaa ja erittää hikeä ja talia, korjaa vaurioita, vastaanottaa, aistii ja välittää tietoa. Ihoon kohdistuu jatkuvasti erilaisia kemiallisa ja fysikaalisia rasitteita, kuten kylmyyttä, kuumuutta, UV-säteilyä, kosteutta, mikrobeja, kolhuja, naarmuja ja haavoja. Ihon eri kerrokset ovat kehittyneet toimimaan rasitteita vastaan. 

Ihon paksuus eri kehon alueilla vaihtelee 1-4 millimetriin. Jalkapohjassa iho on paksua, silmäluomissa iho on taas ohutta ja herkkää. Iholla on kynsiä, hikirauhasia, talirauhasia, karvoitusta enemmän ja vähemmän eri ihon alueilla. Iholla on kolme kerrosta: epidermis, dermis ja subcutis.  

Ihon erikerrokset

Epidermis 

Epidermis eli orvaskesi on ihon päällimäinen kerros ja se on  n. 0.05-0.2mm:n paksuinen. Se koostuu epiteelikudoksesta eikä se sisällä lainkaan veri- tai imusuonia. Epidermis uusiutuu jatkuvasti sen alimmasta kerroksesta, tyvisolukerroksesta. Solujen noustua pintaan ja hilseiltyä pois n. 3-4 viikon aikana. Keratinsoituminen tapahtuu epidermiksen neljässä kerroksessa, sen solut ovat kertinosyyttejä.  

Google kuvahaku

1. Epidermiksen päällimmäinen kerros, sarveissolukerros eli marraskesi, on sarveistunutta kudosta, joka koostuu kuolleista keratinisoituneista sarveissoluista. 

2. Jyväissolukerroksen solujen sisällä valmistuu keratohyaliinijyväsiä ja ne muuttuvat keratiiniksi. Litteiksi muuttuneiden solujen tuma häviää ja solu sarveistuu marrasketeen. 

3. Okasolukerroksen keratinosyytit ovat okasoluja niiden välillä on runsaasti solut toisiinsa kiinnittäviä okamaisia dermosomeja. Okasolukeeroksessa  sijaitsee Langerhansin soluja, jotka ovat osa elimistön puolustusjärjestelmää. 

4. Tyvisolukerros on epidermiksen alin kerros ja se koostuu tumallisista jakaantuvista tyvisoluista. Solun toinen osa nousee okasolukerrokseen muuttuen epäsäännölliseksi. Tyvisolukerroksen melanosyyttisolut valmistavat pigmenttiä ja Merkelin solut välittävät tuntoaistimuksia.  

  

Dermis

Dermis eli verinahka on 0.5-2mm paksua sidekudosta ja se koostuu kollageenista ja elastiinista. Kollageeni on vetolujuudeltaan vahvaa proteiinia ja se toimii ihon rakenneaineena ja antaa iholle mekaanista kestävyyttä ja tukea. Elastiini on myös ihon proteiini ja antaa iholle sen joustavan ominaisuuden. Dermis sisältää runsaasti veri- ja imusuonia ja hermoja. Ravintoaineet iho saa verisuoniston kautta. Dermiksessä on myös ihonkarvan juuriosa, talirauhanen, hikirauhanen, hermojen päätteitä ja imusuonia.  

Subcutis 

 Subcutis on ihonalainen rasvakudos, jonka paksuus riippuu ihmisen rasvakudokseen määrästä. Se liittää ihon sen alla oleviin kudoksiin, lihaksiin, rustoihin, luihin ja se toimiii rasvan varastopaikkana elimistön energia-aineenvaihdunnalle. Hermokimput ja isot verisuonet haarautuvat subcutiksesta dermiksen hienoimpiin verisuoniin.  

Hikirauhaset 

Ihossa on kahdenlaisia hikirauhasia Pieniä (ekkriinisä) ja Suuria (apokriinisiä).  

Pieniä hikirauhasia on joka puolella kehoa. Niitä on eniten kämmenissä, jalkapohjissa ja otsassa, ja niiden eritys tiehyet avautuvat inhon pintaan. Ne ovat tehokas osa kehon lämmönsäätelyä erittämällä hikeä joka viilentää kehoa. Niiden toiminta liittyy myös hermostollisiin reaktiohin esim. jännittämiseen. pienten hikirauhasten erite sisältää enimmäkseen vettä. Veden lisäksi siinä on kloridia ja natriumia sekä joitakin kehon orgaanisia aineita, kuten virtsahappo0ja ja valkuaisaineita. 

Suuret hikirauhasten eritystiehyet avautuvat karvatuppeen siksi niitä onkin eniten niillä alueilla joissa on karvoitusta enemmän. Ne sijaitsevat dermiksen ja subcutiksen rajalla tai subcutiksessa. Erite sisältää orgaanisia asineita, kuten valkuaisaineita, hiilihydraatteja ja rasvoja sekä ammoniakkia. Hien erityksestä ei ole haittaa hiukselle ja hiuspohjalle. Runsas hikoilu voi kuitenkin vaikuttaa hiusten ja hiuspohjan ominaisuuksiin ja normaaliflooraan, koska orgaaninen aines on hyvä kasvualusta bakteereille. Hiuspohjan säänöllinen pesu oikeilla tuoteilla estävät hien ja lian yhteisvaikutuksesta johtuvia iho-ongelmia.  

Pussimainen Talirauhanen sijaitsee karvankohottaja  lihaksen ja karvanvälissä, ja sen tiehyt avautuu karvan tuppeen. eniten talirauhasia on kasvoissa, hiuspohjassa ja selässä, niiden koko vaihtelee. Ihmisen talin eritys on voimakkaimillaan murrosiässä ja se vähenee keski-iässä. Talin eritys voi häiriintyä ja vaihdella  se voi johtaa hiuspohjan ja ihon rasvoittumiseen.  

Hilseily 

Hiuspohjan ihon epidermis on normaalia paksumpi, koska siinä on enemmän pintasoluja eli epiteelisoluja. Kiihtynyt solujen tuotanto, hilseily on hiuspohjan epätasapainotila. Se ilmenee ihonpinnan näkyvänä hilseilynä kuolleen pintasolukon kasaantuessa. Hilseilevä hiuspohja uusiutuu n. 3-viikossa eli nopeammin kuin normaali iho. 

Hilseilyn syytä ei aina pystytä selvittämään, sillä se voi johtua monista erilaisista syistä. kuten hormonitoimminnasta, ravitsemuksesta, säävaihteluista tai väärästä kotihoidosta. Hilseilyyn ja sen voimakkuuteen voi vaikuttaa liian usein toistuva pesu tai kuivattava pesutuote. On todettu, että Pityrosprorum ovale- hiiva-sienen määrä lisääntyy hilseilevässä hiuspohjassa. Hiuspohja ongelmaa hoidettaessa määritellään, millaista hilse on. Onko hiuspohja kuiva, rasvainen vai ärtynyt ja herkkä. 

Rasvaisen hiuspohjan tunnistaa hilsekasautumista, jotka irtoavat hiuspohjaa käsiteltäessä. Hiuspohja ja hiukset tuntuvat öljymäisiltä ja rasvaisilta sormenpäillä hierottaessa. Rasvainen hilse on kellertävää ja paksua, se takertuu hiuspohjaan ja hiuksiin. Hiuspohja on silloin punoittava ja kutiava ja siinä on finnejä. Kun sarveistuneeseen ihosolukkoon lisää hikeä, talia, bakteereita ja muuta likaa seurauksena voi olla tulehdus. Tulehtunut hiuspohja on ärtynyt, jolloin ihon solutuotanto kiihtyy saadakseen hiuspohjan normaalitilaan.  

Myös kuiva hiuspohja hilseilee. Hiuspohjan kuivumista voivat aiheuttaa säätilan muuttuminen, kuten talvella vähäinen ilmankosteus. Kuiva hilse irtoaa hiuspohjasta helposti pieninä hiukkasina. Yleensä se leviää hiuksiin ja varisee olkapäille. Hiuspohja voi olla myös kiristävän tuntuinen, koska sen talituotanto on vähentynyt ja epidermiksen sarveiskerroksen kosteuspitoisuus on vähentynyt.  

Kuiva ja rasvainen hilse.